Siementen aika

Kylvin tänään 11 sorttia perennansiemeniä. Joitakin jäi vielä kylvämättä, kun kylvömulta ja maitotölkit loppuivat. Tämä on neljästoista kevät, jolloin esikasvatan perennoja. Ensimmäisenä keväänä keskimmäinen lapseni syntyi, isoisäni kuoli ja Tarja Halosesta tuli presidentti. Itkin näitä kaikkia asioita, ilosta, surusta ja ylpeydestä. Olin äitiysloman alussa löytänyt kirjastosta perinnekasvikirjan ja hurahdin kerralla perinnekasveihin ja taimikasvatukseen. Vuoroin imetin vauvaa ja hoivasin itäviä pieniä ihmeitä maitotölkeistä askartelemissani kylvöastioissa.

Vietimme koko sen kesän, toukokuusta elokuun loppuun, Matin vanhempien mökillä. Sain elää koko kasvukauden siellä ja tutustua puutarhan kasveihin. Löysin niille nimiä ja opin, milloin ne kukkivat. Tajusin myös kitkeneeni vahingossa edellisenä vuonna idänunikot, mistä Matti minua vieläkin välillä hyväntahtoisesti piikittelee. En ole onnistunut saamaan niitä kasvamaan samaan paikkaan uudelleen, vaikka olen pari kertaa yrittänyt. Tänä vuonna aion yrittää jälleen kerran.

Luonto ei aina taivu toiveisiini. Se on osa puutarhanhoidon viehätystä. Kasvit muodostavat omia pieniä ekosysteemeitään kukkapenkeissä, ja joko viihtyvät keskenään tai eivät. Joku kasvi runsastuu ilman ponnisteluitani, toista en saa kukoistamaan kovallakaan yrittämisellä. Joka tapauksessa kasvaa jotakin, ainakin rikkaruohoja, jos ei muuta. Nekin voivat hyvällä tuurilla olla kauniita. Yhdessä penkissä appivanhempien mökillä kasvaa vuodesta toiseen ahomansikkaa ja nurmitädykettä. Mitä sinne yritänkin istuttaa, aina nämä kasvit palaavat, ja ne ovat ainoat, jotka siinä kukoistavat. Kaikki muu näivettyy ja näyttää surkealta.

Paljon on muuttunut 13 vuodessa. Meillä vauvavaiheet ovat vaihtuneet koululaisten ja teinien vanhemmuudeksi. En ole enää ihan sama ihminen kuin silloin. Suomikaan ei ole enää sama. Ilmapiiri on muuttunut. Olemme itsestään selvemmin osa läntistä Eurooppaa. Kahvila- ja ravintolakulttuuri ja koko ruokakulttuurimme on kehittynyt, kuten puutarhakulttuurikin.  Sosiaalinen media on tuonut uusia kommunikaatiotapoja. Nämä ovat mielestäni positiivisia muutoksia. Niistä negatiivisista muutoksista kirjoittamisen jätän Matille, etten tule varastaneeksi hänen ajatuksiaan.

Kello on seitsemän, ja vasta nyt on pimeää. Vaikka vielä on lunta ja pakkasta,  päivisin valo on jo kevään valoa. Laitan pyykit kuivumaan ja menen katsomaan siemenkaupan nettisivuilta, josko tilaisin vielä jotakin, vai jätänkö ne seuraavaan vuoteen. Saapa nähdä, kasvatanko vielä 13 vuoden kuluttua  keväällä taimia. Ja missä yhteiskunnassa silloin mennään. Minulla olisi omat toiveeni, mutta niistä tuonnempana.