Nyt opas kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä on vihdoin
valmis, sain kirjan käteeni viime viikolla ja tänään oli kirjan julkistamistilaisuus. Nyt sitä saa nettikirjakaupoista, ainakin Duodecimilta ja lähipäivinä varmaan muistakin.
Kirjan fokus on siinä, mitä voi tehdä,
kun tällainen vakava sairaus osuu omalle tai läheisen kohdalle - miten hallita mielialan heilahtelua. Olemme kirjoittaneet kirjan
selviytymisoppaaksi sairastuneille ja heidän läheisilleen.
Yksi toimittajan kysymys tänään julkistamistilaisuudessa koski sitä, onko kaksisuuntainen
mielialahäiriö muotisairaus. Luulen, että kuka tahansa tämän sairauden
koskettama sanoisi, että siitä on muodikkuus kaukana. Suosittelen lämpimästi
Päivi Storgårdin kirjaa Keinulaudalla. Se on kaunistelematon, koskettava,
paikoin hyvin hauska, paikoin hyvin surullinen, taidokkaasti kirjoitettu kuvaus
tästä sairaudesta. Kirjana sillä on muitakin ansioita, luin sen melkein
kertaistumalta jo pelkästään tekstin oivaltavuuden ja aitouden vuoksi. Pintaliidosta ei ole kyse, vaan sairastunutta ja lähipiiriä syvältä koettelevasta sairaudesta.
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ei voi sairastua huvikseen. Kuten Storgård on haastatteluissa todennut, hän ei ole valinnut tätä sairautta, vaan sairaus on valinnut hänet. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on elinikäinen kumppani, eikä mikään helppo sellainen. Sen kanssa voi kuitenkin oppia elämään, usein ihan normaalia, rikasta elämää. Lääkitys on sen hoidossa välttämätön, muttei ainoa elementti. On paljon, mitä sairastunut itse ja hänen läheisensä voivat tehdä paremman tasapainon saavuttamiseksi. Oppaaseen olemme koonneet sen, mitä näistä seikoista tiedetään.
On tärkeää, että mielenterveyden häiriöistä ylipäätään puhutaan. Se vähentää häpeää ja yksinäisyyden tunnetta, joka näihin sairauksiin liittyy. Kysymys on lopulta hyvin yleisistä ilmiöistä, jotka koskettavat jokaista. Jos ei suoraan omakohtaisesti, niin ainakin sukulaisen, ystävän, työkaverin tai naapurin kautta.
Keskustelu on sikälikin tärkeää, että kun yleinen tietämys
mielen sairauksista lisääntyy, sairastuneet
osaavat ja uskaltavat hakea apua varhaisemmassa vaiheessa. Useimmissa mielen
sairauksissa toipuminen on sitä nopeampaa ja varmempaa, mitä varhaisemmassa
vaiheessa hakee apua. Sama pätee kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Jos sairaus
pääsee jylläämään hoitamattomana tai huonosti hoidettuna vuosikausia, sen
luonne pahenee ja se käy vaikeammaksi saada aisoihin.
Oppaamme osalta olen tyytyväinen, että se on nyt valmis. Toivon, että kirjasta on apua sairastuneille ja heidän läheisilleen, ja myös ammatti-ihmisille ja opiskelijoille, jotka haluavat perehtyä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Palautetta otetaan vastaan.
