Tänä syksynä olen ollut yllättynyt siitä, miten iso muutos
pesän tyhjenemisen alkaminen on ollut. Tuntuu, kuin jäljellä kotona olevat
kaksi lasta olisivat kasvaneet kerralla pari vuotta, kun isoveli muutti
omilleen. Esikoisen mukana lähtivät hänen ystävänsä ja musisointinsa, eli
kotimme hiljeni enemmän kuin yhden nuoren verran. Päätimme vuosi sitten kuusivuotisen
tukiperheenä toimimisen. Lemmikkimarsut nukkuivat pois. Yhtäkkiä hoivattavaa ja
huolehdittavaa on arjessa paljon vähemmän.
Välillä olen ollut innoissani lisääntyneestä vapaudesta ja
taidenäyttelyissä ja teatterissa juoksemisesta. Välillä taas olen saanut
ideoita elämän täyttämisestä ottamalla uusia tukiperhelapsia tai hankkimalla
lisää lemmikkejä. Hoivaamistyhjiö on tuntunut fyysisenä tyhjyytenä, melkein
särkynä. Olen vähän ihmetellyt
tätä, sillä olen kuitenkin aina tehnyt paljon töitä ja omia juttujani, enkä ole
ollut mikään ns. pullantuoksuinen äiti.
Töitä ja projekteja toki riittää, ja nyt on enemmän kuin ehkä
koskaan mahdollisuus keskittyä niihin.
Käynnistimme tiimimme sairaanhoitajan kanssa syyskuussa
kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien taitoryhmän joka perustuu Marsha
Linehanin kehittämään dialektiseen käyttäytymisterapiaan. Ryhmän ohjaaminen on
vaatinut lukemista, materiaalien kokoamista, ja lisäksi olen harjoitellut
kutakin opeteltava taitoa omassa elämässäni. Illat ja viikonloput ovat
sävyttyneet ryhmän valmistelusta. Yhtenä harjoituksena on mukavien asioiden
tekeminen, ja minulla se on ollut kävelylenkistä koiran kanssa nauttimista ja
lukemista.
Olen lukenut Amos Ozin kirjaa Tarina rakkaudesta ja
pimeydestä, sen teemat limittyvät sekä työhöni että ajankohtaiseen poliittiseen
murrokseen. Ikävän paljon kuvaukset 20-30-lukujen juutalaisvastaisuudesta
muistuttavat tämän päivän vihapuheita. Trumpin valinta presidentiksi ja
äärioikeiston nousu halki Euroopan ovat huolestuttavia ilmiöitä. Tätä
pohtiessani olen päätynyt siihen, että ehkä Trump–ilmiö on meidän perheen uusi vauva.
Matti lähti politiikkaan, koska tuli tarve toimia tätä kehitystä vastaan, tehdä
työtä yhdenvertaisuuden, vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta, vastustaa
tuloerojen kasvua ja eriarvoistumista. Matti on ollut taustatukena kaikissa
ponnistuksissani, nyt on minun vuoroni.
