Perussuomi

Ei minun nimissäni.

Se oli lause joka pyöri mielessäni kun laskenta eteni ja meidän, meidän kaikkien edustajat uuteen eduskuntaan valittiin. Perussuomalaisten edustus nousi paikka paikalta kun ilta eteni.

Toivoin viime vaalien jälkeen persujen jäävän hiipuvaksi protestiksi. Nyt näen että sairaus on pahempaa laatua. Pelkoa ja vastakkainasettelua lietsovilla populisteilla on pysyvä sosiaalinen tilaus nykyisessä tilanteessa.

En halua sisäänpäin käpristyvää pelokasta Suomea. Suomea joka haaveilee lapsuuteni monokulttuurista, valkoisine naamoineen ja muovipussileipineen. 

Maata joka roikkuu kiinni menneessä ja pelkää uusia tapoja, uusia ihmisiä.

Maata joka pelkää sitä kamalaa kohtaloa joka on Berliiniä ja Kööpenhaminaa kohdannut. Siellä voi käydä katselemassa kuinka pelottavaa se monikulttuurisuus on.

Monelle nykyinen yhteiskunta on käynyt kovaksi. Työelämä on paineisempaa, YT:t paukkuvat ja talous rämpii vuodesta toiseen. Mutta se ei ole Somalien tai Kreikkalaisten syytä. Ahdistus ja pelko on oikeutettua ja aiheellista, mutta nyt syntipukit on löydetty heikkojen keskuudesta, ei niiden joukosta joilla oikeasti on valta kehitystä ajaa. 

Keitä he sitten ovat? Me olemme ”he”, kollektiivisesti. Pikkuhiljaa olemme alistuneet uudelle tarinalle yhteiskunnasta. Tarinalle jossa vanhat ihanteet tasavertaisesta kansalaisuudesta on korvattu vapaudella, ei ihmisten vaan markkinoiden vapaudella.

Todellinen vapaus ei ole abstraktia, ”voit tehdä mitä vaan jos oikeasti haluat”

–löpinää. Vapaus on sitä että on todellisia vaihtoehtoja. Ahtaalle ajettu ei ole vapaa, vaan peloissaan, ja äänestää perussuomalaisia.

Pelon politiikkaa ei paranneta moralisoimalla vaan puuttumalla ahdistuksen syihin. En näe siitä paljon toivoa tulevalla vaalikaudella.

Matti

Vaalitulos ja kuplassa eläminen

USA:ssa Barack Obaman valinta presidentiksi aiheutti raivokasta epäuskoa republikaanipuolueen kannattajissa. Miten Obama valittiin, koska eihän kukaan kannata häntä. Republikaanien ja demokraattien kannattajat lukevat eri lehtiä, katsovat eri tv-kanavia, ottavat faktansa eri lähteistä. Sillä tavalla on mahdollista erkaantua yhden todellisuuden maailmaan, jossa edes kunnon vuoropuhelu toisen kanssa ei mahdollistu, koska faktoistakin ollaan eri mieltä.

Eduskuntavaalit näyttivät, että pienessä Suomessakin eriytyminen omiin todellisuuksiin on netin ja sosiaalisen median myötä mahdollista.

Vaalitulos oli monelle punavihreässä kuplassa elävälle järkytys ja ensireaktiota sävytti epäusko ja vierauden tunne. Kun kullakin meistä on lähinnä samanmielisistä koostuva some-yhteisö, tuuletamme samanlaisia ilmiöitä ja meille syntyy illuusio, että jakamamme todellisuus pätee valtaosaan ihmisistä. Voimme seurata samanmielisiä blogeja ja lukea samanmielisiä artikkeleita netistä.

Perussuomalaisten kannatuksen nousun taustalla on yhteiskunnallinen murros, tuloerojen kasvu ja sen myötä heikossa asemassa olevien elämän suhteellinen kurjistuminen. Vaalitulos voidaan nähdä tavallisten, vähempiosaisten esiinnousuna ja protestina vallitsevalla valtarakenteelle. Siinä, että perussuomalaisuuteen yhdistyy rasismia, muukalaisvihamielisyyttä ja seksuaalivähemmistöjen syrjintää, on kyse ihmisoikeuksien loukkauksista, joihin puolueen johdon pitäisi puuttua. Soini, puoluejohtajista kyynisin, ei ole halunnut tehdä sitä.

Moni on vaalituloksen jälkeen sanonut, ettei tunnista tätä maata omakseen. Minullakin oli se tunne. Mietin sitten, että näinköhän perussuomalaisten kannattajat ovat ajatelleet jo aiemmin – että politiikassa ei ajeta heidän etujaan. Että valtaapitävät eivät välitä heistä vaan ovat erkaantuneet omaan todellisuuteensa.

Ehkä nämä vaalit osoittavat sen, että yhtenäiskulttuurin aika, jos sitä koskaan on ollut, on ohi. Meillä on ennennäkemättömän moniääninen eduskunta.  Keskeinen kysymys on, miten heikompiosaiset pidetään yhteiskunnan kelkassa mukana. Jos muodostetaan porvarihallitus ja lähdetään edelleen keventämään hyvätuloisten verotusta ja karsimaan palveluita, perusongelma, josta perussuomalaisten kannatus kumpuaa, pahenee. Pienituloisten asema kurjistuu entisestään, ja siinä on toivottomuuden, pelkojen, vihanpidon lähde.  Meillä ei ole varaa siihen, ei edes hyväosaisimmilla meistä.