joulukiire

Joulunalusviikkoina on ehdittävä normaalin työn ja kotiaskareiden lisäksi hankkia joululahjat, paketoida ne, kirjoittaa joulukortit, leipoa pipareita, viritellä jouluvalot, hankkia ja koristella joulukuusi ja käydä erilaisissa joulujuhlissa ja pikkujouluissa. Ylimääräistä aikaa ei ole tavallisessa arjessakaan, kodin siisteys on meillä silloinkin vain satunnaisesti saavutettu olotila. Ei siis ihme, jos joulumieli välillä kiristyy stressaamiseksi.

Työssäni tapaan ihmisiä, joilla jouluun liittyy pahin ahdistus. Se voi kummuta yksinäisyydestä tai kamalista lapsuusmuistoista. Joillekin taas joulu on vuoden parasta aikaa, jolloin juhlaa valmistellessa mieli kohoaa. 

Omassa lapsuudessani joulu oli vuoden suurin juhla, jonka puitteet isovanhempani loihtivat. Vietimme aaton äitini vanhempien luona. Äidinäiti valmisti joulupöydän laatikot, rosollin ja muut herkut. Hän osasi luoda lapsille joulun taikatunnelman. Odotus oli piinallista ja ihanaa. Yksi voimakkaimmista muistoista liittyy musisointiin. Äiti soitti pianoa, nuorempi eno soitti viulua ja vanhempi eno lauloi komealla baritonillaan. Bravuuri oli Sylvian joululaulu. Se oli joulun lakipiste.    

Olen yrittänyt tänä vuonna aloittaa valmistelut hyvissä ajoin. Piparit ja suklaapuolikuut leivoimme itsenäisyyspäiväviikonloppuna. Sillä seurauksella, että ne on jo melkein syöty. No, onpa päästy joulutunnelmaan hyvissä ajoin. Joululahjat on nyt ostettu ja paketoitu. Päätin, että tänä vuonna laitan joulukortin vain niille, joita en tapaa joulunalusaikana. Yritän pitää joulustressin hallinnassa ja muistaa, että vanhemman hyvä mieli on lapsen tärkein joulutunnelman tekijä. Ja miksei aikuisenkin.

Joulun musisointiperinne meillä on jatkunut, vaikka sukupolvi on vaihtunut. Soittavat ja laulavat enot ja tädit ovat lasteni joulun elementtejä. Äitini on nykyään joulupöydän pääkokki.  

Äidinäitini elää vielä, hän on syvästi muistisairas ja on hoidossa vanhainkodin pitkäaikaisosastolla. Hän ei enää oikein pysty puhumaan eikä tunnista läheisiään. En ole käynyt katsomassa häntä pitkään, liian pitkään aikaan. Aatonaattona ajattelin mennä. Osastolla on piano. Ehkä pyydän kälyni mukaan soittamaan viulua ja poikani saavat tulla laulamaan. Sylvian joululaulu on ainoa lahja, jonka hänelle vielä voin antaa.