Johtajien palvonta ja naiset johtajina

Luin äskettäin Sheryl Sandbergin kirjan Lean in – naiset ja menestymisen tahto. Siinä hän tarjoaa paljon tutkimustietoa siitä, miten naiset vähättelevät usein osaamistaan ja miehet taas pyöristävät arvionsa omasta osaamisestaan ylöspäin. Sandberg kertoo itsekin pelänneensä, että kohta paljastuu, ettei hän osaakaan mitään. 

Lääkärinä voi olla etukin, ettei ole liian dominoiva, ja että epäilee itseään, ainakin psykiatrina. Tulee tehtyä ehkä tunnollisemmin työt. Ehkä on myös helpommin lähestyttävä. Ehkä ei liikaa luule tietävänsä pohjimmaisia totuuksia asioista. Kun kyselin lääkäriasemilta mahdollisuutta aloittaa yksityisvastaanotto, yksi johtava lääkäri sanoi, että nimenomaan naispsykiatreille on kysyntää.

HUS:in  viiden sairaanhoitoalueen johtajista neljä on miehiä. HUS:in psykiatrian tulosyksikköjen johtajista niin ikään kaikki paitsi yksi ovat miehiä. Vaikka enemmistö lääkäreistä on naisia. Mietin Sandbergin kirjan luettuani, onko menestyminen aina johtamista? Voiko menestyminen olla myös ruohonjuuritason työtä? Johtajalla on vaikutusvaltaa asioihin enemmän, sikäli voi sanoa, että menestyminen on johtamista. Mutta kaikki eivät halua johtajiksi. Johtamistyössä on paljon ikäviä puolia. Sandbergin mukaan naiset maksavat johtamisesta vielä senkin hinnan, että heidät arvioidaan vähemmän miellyttäviksi kuin vastaavilla ominaisuuksilla varustetut miehet.

Johtamisen ja johtajien palvonnassa on mielestäni jotakin epätervettä. Kuuntelin viime jouluna joululauluja uusin korvin. Monessa niistä Jeesuksesta lauletaan nimenomaan johtajana. Meillä ihmisillä on jokin sisäänrakennettu taipumus palvoa valtaa. Onko meillä taipumus myös palvoa valtaa erityisesti liitettynä miehiin? Naisistuminen merkitsee usein alalle myös hohdokkuuden vähenemistä. Jos naiset valtaisivat johtotehtävät, kävisikö niin, että johtajien palkat laskisivat ja suorittavan puolen työt, missä on miehiä, nousisivat arvossaan? Johtamisesta tulisi ikävä työ, jonka miehet mielellään jättävät naisille. Miehet voisivat siirtyä rahakkaiksi konsulteiksi.

Pidän Sandbergin tavoin tärkeänä, että naiset päätyisivät johtaviin asemiin nykyistä enemmän. Uskon, että maailma olisi silloin parempi paikka kaikille. Yhtä lailla tarvitaan johtajia, jotka edustavat taustaltaan etnisiä tai seksuaalisia vähemmistöjä. Johtajien palvonnan väheneminen, jos niin kävisi, ei olisi yhtään hullumpi lopputulos.