Se, mikä ei tapa

”Se mikä ei tapa, niin se todellakin hajottaa”, laulaa Haloo Helsinki. Pidän kovasti tästä kappaleesta, jonka nimi on Vapaus käteen jää. Jos ihminen kohtaa riittävästi vastoinkäymisiä, hän saattaa murtua ja sairastua. Sananlasku ”se, mikä ei tapa, se vahvistaa”, kertoo vain osan totuudesta ja on osittain pahasti väärässä.

Menetykset, kaltoin kohtelu ja muut kielteiset elämäntapahtumat ovat altistavia tekijöitä lähes kaikille psykiatrisille häiriöille. 20-25% aikuisista ja kärsii jostakin mielenterveyden häiriöstä, lapsista ja nuorista n. 10-15%. Puhutaan siis noin miljoonasta suomalaisesta. Onko masentunut tai psykoosiin sairastunut vahvempi kuin sellainen, jota elämä ei ole kolhinut? Riippuu varmaan siitä, miten vahvuus määritellään.

Masennus ja muut psyykkiset sairaudet ovat usein pitkäaikaisia, ja niillä on taipumus uusiutua. Uusiutumiseen voi riittää pienempikin vastoinkäyminen. Sikäli voi ajatella, että sairastunut on pysyvästi haavoittuvaisempi, vaikka hän toipuisikin. Elämänviisautta, nöyryyttä ja itsetuntemusta voi sairauden läpikäyneellä olla enemmän. Onko se vahvuutta? Se, että tunnustaa särkyväisyytensä, ja että osaa ottaa sen huomioon. Tai että jaksaa, kaikesta kivusta huolimatta, elää tätä elämää.

Jos ei ole sairastunut, tai jos on toipunut, vastoinkäymiset varmaan voivat todellakin vahvistaa. Pienet murheet eivät ehkä keikuta laivaa niin kovasti kuin sellaisella, jonka elämä on mennyt helpommin. Suhteellisuudentaju siis voi parantua. Ihmissuhteet lähentyä. Ihminen tulla lähemmäs omaa itseään ja juosta vähemmän ulkoa päin asetettujen päämäärien perässä.

Haloo Helsingin kappale muistuttaa meitä niistä, jotka ovat menettäneet kaiken elämässä.   Että nekin, joilla elämä on mennyt toisin, säilyttäisivät nöyryytensä eivätkä viljelisi liian arrogantisti sananlaskuja.