Komission kiivaimmat kasakat

Tsaarin aikaan Suomi virkamiehistöineen suojeli autonomiaa olemalla Tsaarin kiltein provinssi. Suomalaiset yrittivät ennalta arvata mitä Tsaari mahdollisesti haluaisi, ja tekivät sen jo etukäteen. Pitkään homma toimikin, Nikolai I:n väitetään kivahtaneen Suomesta valittamaan tulleelle virkamiehelle, ”Jättäkää suomalaiset rauhaan! Se on valtakuntani ainoa provinssi, joka ei ole koskaan tuottanut minulle harmia.”

Tähän Suomessa oli pyritty, ja se jäi virkamiehistön keskuuteen elämään riemuvoittona. Sortokaudet olivat suuri järkytys, kun kiltteydellä ei enää pärjännytkään. Onneksi kohta perustettiin Neuvostoliitto ja kiltteily sai jatkua.

NL:n kaatumista seuranneen hämmentävän välivaiheen jälkeen saatiin Moskovan tilalle EU ja Tsaarin tilalle komissio. Suomen hallinto saattoi palata tuttuun turvalliseen uomaansa. Siihen, jossa virkakoneisto pitää huolta siitä, ettei kukaan komissiossa pahoita mieltään suomalaisten toiminnasta.

Olen joutunut painimaan suomalaisten virkamiesten kanssa erään hankkeen kansallisista, mutta EU:n säädöksiä noudattavista tuista. Voi käydä niin ettei tukia pystytä hyödyntämään koska kaikista ohjeista, asetuksista jne. on Suomessa kiltin tunnollisesti kaivettu tiukimmat mahdolliset tulkinnat. Ja tiukennettu niitä vielä lisää ministeriön omilla ohjeilla. Ettei vaan kukaan Brysselissä epäilisi meidän haluamme olla luokan 10+ papukaijamerkkioppilas.

Hupaisaa on, että koko tukitarve johtuu meille tänne pohjoiseen tulevista paljon muuta Eurooppaa tiukemmista ympäristösäädöksistä. Tässäkin asiassa olimme eturivissä, ja viittasimme. Sitten tarvittiin tukia jotka auttaisivat sopeutumaan säädöksiin. Tuista päättäminen kesti kuitenkin niin kauan, että niiden käyttäminen tiukissa aikarajoissa on vaikeaa . Voisiko sitten aikarajoista yrittää etsiä suotuisat tulkinnat? Arvatkaa…eihän me haluta olla hankalia,  tai vaikuttaa siltä kuin etsisimme porsaanreikiä.

Hankkeellemme lopulta myönnettiin tuet, ja ministeriössä todettiin auliisti että ”hanke on täysin linjassa meidän tavoitteidemme kanssa”.  Nyt on siis enää kiinni siitä pystytäänkö rahat käyttämään vai ei.

Mielessä on käynyt epäilys ettei Ranskassa, saati sitten etelämpänä, jää rahoja järkeviin hankkeisiin jakamatta pelkästä ylivarovaisuudesta. Sieluni korvilla kuulen sikäläisen virkamiehen sanovan,  ”kyllä se jotenkin sumplitaan, hankehan on hyvä!”. Vaikea kuvitella tuota suomalaisen virkamiehen suuhun.

EU:ssa tukilainsäädäntö on kirjoitettu olettaen jäsenvaltioiden virkakoneistojen pelaavan kotiin päin. Se lähtee siitä, että jäsenmaissa yritetään auttaa omia etsimällä porsaanreikiä ja edullisia tulkintoja. Mutta ei Suomessa, meillä virkakoneisto omaksuu vaistomaisesti perinteisen roolinsa komission kasakkoina, pelaa vanhaa Tsaarin aikaista peliään. Koettaa miellyttää Komissiota menemällä ennakoivasti vielä pidemmälle. Mahtaa aiheuttaa hämmennystä Brysselissä!

Suomalainen virkakoneisto on kokemukseni mukaan rehellistä ja pätevää, mutta mentaliteetissa taitaa olla vielä vähän tuota Tsaarin aikaista perua.  Organisaatiokulttuuri on uskomattoman sitkeä juttu.